Palstalle kirjoittaminen edellyttää rekisteröitymistä.   
Moderaattorit tavoitat tarvittaessa lähettämällä       
yksityisviestiä Vahtigaanille tai vahtigaani@gmail.com   

Käyttäjien sisäänkirjautuminen
Käyttäjänimi 
 
Salasana 
    Muista minut  
Post Info TOPIC: Veto vexx...


Vakiokuono

Tila: Offline
Viestit: 19
Päivämäärä: Thu Jan 5 22:02 2006
Veto vexx...


olen ongelman peräpäässä..mitä tehdä??Ilmeisesti urosvaljakkoni on ottanut talventulon turhan vakavasti ja vierailu vetokoira ystäväperheellä on herättänyt,muutoinkin hieman hmm..persoonattoman/persoonallisen tulokkaamme sielunmailmaan uusia atmosfäärejä..Eli liikaa elämän peruskysymyksiä:..Olenko beagle,vai olenko sittenkin vetokoira??Beaglemäisyyden hyväksyn,mutta tämä VETÄMINEN alkaa nyppiä..kirjaimellisesti..Alkaa lenkit olemaan turhan vaarallisia..huh-huh!!Minkälaisia kokemuksia teillä on kuonopannan käytöstä..Ja kuinka se mielestänne sopisi ulkoilutettaessa toista normaali pannassa ja toinen olisi tässä kuonopannassa..Pupu on sana ja eläin,joka toiselle näistä antaa EXTRA-annoksen atrenaliinia lenkkeillessä,enkä tästä ko.asiasta ole koskaan kuin kehunut ja kannustanut,eikä ongelmia ole syntynyt..MUTTA, nytpä olisin ennen tätä kuonopanta kokeilua halunnut saada mielipiteitä juuri siitä,aiheutuisikohan pannasta tuskaa,mitä en halua,kun normaali pannassa kulkeva näkee esim.pupun (silloinhan se ottaa pari "vauhdikkaampaa" askelta)niin mitä mahtaa narun toinen pää tuta..Voihan näitä muitakin asioita kuin pupu sinne lenkin varrelle ilmaantua,mutta juuri tämä "ennakoimaton" tilanne jossa toinen saattaa kiskaista,pelottaa ja on "lykännyt" kokeilua (intoa olisi uskallusta ei).Tämä veto ongelma on erikoinen siinä mielessä,kun laitan verkkarit ja lenkkarit ja lähdetään juoksemaan..Niin kumpikin kulkee kuin unelma,heti alku askelista lähtien,mutta aina ei juosten lenkkejä tehdä..

__________________


Virtuaalivinttari

Tila: Offline
Viestit: 668
Päivämäärä: Thu Jan 5 23:29 2006

En usko kuonopannan tuskaa tuovan. Jos olisin sinä, kokeilisin sitä. Minulla on kokemusta koirasta, jolla oli koko ajan sata lasissa kun oltiin ulkona. Kyseessä oli uros dobermanni.

Oi ja jos minä dobermannin kanssa yritin hölkätä niin koiralla vauhti kasvo ja mun askeleet piteni isoiksi loikiksi ja sitten vain loikin perässä... Eli hölkkäys ei ollut hyvä idea. Joskus istuin itse pulkkaan ja laitoin vetovaljaat dobermannille päälle ja annoin koiran vetää ja juosta. Ja silloin mentiin. Kävelytien (hiljainen asuinalue) mutkat mentiin sivuliirassa ja lunta lensi mutkissa kuin ralleissa!

-- Edited by Rkola at 23:32, 2006-01-05

__________________


Tehotassu

Tila: Offline
Viestit: 248
Päivämäärä: Fri Jan 6 00:16 2006

Jos koira rykäsee kuonopannan kanssa oikein kunnolla niin kyllähän tuosta tuskaa niskaan saattaa aiheutua... Vinttikoiralle en laittaisi kun omani ainakin ryntäävät kun tulee rusakko tmv, eivät paljoa mieti ollaanko narussa vai ei. Itse tosiaan pidän kuonopantaa jonnin verran riskialttiina välineenä.

Mitäs nämä? Tutun koiruus ei näiden valjaiden kanssa vedä. http://demo.muuntamo.com/zayoras/main.php?id=31&sub=2&gIdSub2=20

Affulla valjaat tietty vähän hankalat turkin takia. Omallani oli valjaat käytössä joskus, eivät takuttaneet, kuluttaneet pahasti tms kun olivat liukasta materiaalia, koiralla helppo turkinlaatu ja käytin valjaita vain kuureittain... mikä auttoikin vetämiseen.


-- Edited by jowa at 00:24, 2006-01-06

-- Edited by jowa at 00:30, 2006-01-06

__________________


Virtuaalivinttari

Tila: Offline
Viestit: 668
Päivämäärä: Fri Jan 6 14:47 2006

Rusakko vinttarille oli sama juttu kuin dobermannille rullasuksihiihtäjät meidän mäessä missä harjoittelivat kesäisin. Täytyi olla vain valppaana ettei päässyt koira vetäisemään.

Sen vielä sanon että kyllä kuristuspannat yms on myös riskialttiita taluttimia. Jos alkaa oikein miettimään niin nahkaremmi ja/tai flexikin on vaarallisia. Kakspiipuinen juttu mutta onneksi on vempaimia joka lähtöön ja kyllä sieltä sopiva keino varmasti löytyy!

Onnea ja pitkää pinnaa Jaanalle ja tessuille!

-- Edited by Rkola at 14:50, 2006-01-06

__________________


Vakiokuono

Tila: Offline
Viestit: 45
Päivämäärä: Fri Jan 6 18:11 2006


Kahden uroksen kanssa itsekin lenkkeilen(kohta kolmen)
Meidän Unski sai aina kauhean raivokohtauksen kun tuli toisia uroksia vastaan. Arska tietysti sitten myös noudatti esimerkkiä ja näin liukkailla keleillä olin välillä ihan pulassa.Makupalat varmaan olis auttanu mutta kun ei ole sitä kolmatta kättä..Nyt olen käyttänyt jo jonkin aikaa Unskilla kuonopantaa yhdessä tavallisen pannan kanssa(kuonopanta yksistään käytettynä saattaa irrota jos koira rimpuilee).Riehumis-ja takaa-ajoyritykset loppui siihen ja Arskakin käyttäytyy ihan nätisti kun ei tartte mennä mukaan räyhäämiseen.Sen verran kuitenkin protestoi, että painelee sisällä karkuun kun pannan näkee ja alkumatkasta sitten yrittää päästä siitä eroon hinkkaamalla kuonoaan vaatteisiin mut en ole ollut huomaavinanikaan. Kyllä tuo siihen vielä tottuu. Suosittelen lämpimästi!

__________________


Virtuaalivinttari

Tila: Offline
Viestit: 668
Päivämäärä: Fri Jan 6 18:28 2006

Pluton kaveri Sofi, reilun vuoden ikäinen amerikanpittbull käyttää kuonopantaa. Alkumatkasta yrittää myös ottaa itse pois pantaa mutta sitten "unohtaa" sen ja johan kulkee nätisti

-- Edited by Rkola at 18:29, 2006-01-06

__________________


Virtuaalivinttari

Tila: Offline
Viestit: 537
Päivämäärä: Fri Jan 6 18:47 2006

Meillä toi amerikanakita ei meinannut millään oppia kulkemaan vetämättä hihnassa, sitä sai koko ajan olla käskyttämässä, eikä se oikein minusta tuntunut rentouttavalta lenkiltä (sekä koiralle että minulle) kun kokoajan piti koiralle naama punasena raivota "ei vedä" (no ei nyt ihan).

Pidettiin puolisen vuotta kuonopantaa, ja nykyään kävelee kyllä ihan nätisti hihnassa, erikoistapauksia lukuunottamatta, jolloin sitä täytyy käskeä. Uskoisin, että se myös vaikuttaa, että hihna (ja näin ollen myös hihnan pituus eli liikkumavara) on ollut aina sama. Jos koira kulkee flexissä, luulen, että se on vaikeampi opettaa olemaan vetämättä.

__________________
Nimetön

Päivämäärä: Fri Jan 6 21:10 2006

Suosittelen lukemaan Tuire Kaimion Pennun kanssa-kirjan, sieltä löytyy erinomaisia vinkkejä afgaaneillekin, ohjeita mm. miten päästä vetämisestä. Meillä afgaanit ovat olleet aivan innoissaan mm. etsimis-kätkemis-leikeistä.

__________________


Virtuaalivinttari

Tila: Offline
Viestit: 864
Päivämäärä: Fri Jan 6 21:59 2006

Afgaani on vinttikoira eli sen niska ei välttämättä ole ihan mielettömän vahva...en siis suosittelisi millään ilveellä kuonopantaa. Millekään koiralle, saati afgaanille ei flexiä eikä täysikuristavaa, vain puolikuristava. Myönnän, että käytin Milolle täyskuristavaa about kolmella lenkillä ja siihen loppui veto.

Nämä ovat mielipideasioita, eikä oikeaa taikka väärää tapaa ole. Ihanne olisi koira, joka kulkee vapaana vierellä ilman hihnaa, eikä siitä hievahdakaan, tuli vastaan sitten koiria taikka mitä tahansa...niin kauan kuin en sellaista pysty kouluttamaan, ei voida puhua kokemuksesta eikä muusta kuin mielipiteistä.

Jokainen tuntee sen oman rekkunsa parhaiten ja siitä lähdetään.

__________________


Admin

Tila: Offline
Viestit: 2606
Päivämäärä: Fri Jan 6 22:54 2006

Tuota nimettömän mainitsemaa Kaimion kirjaa en olekaan (vielä) lukenut, mutta voisin suositella myös Turid Rugaasin kirjaa Kiskomatta paras. Menetelmä vaatii jonkin verran pitkäjänteisyyttä, mutta on taatusti pitkällä tähtäimellä fiksumpi ratkaisu kuin "liikerajoittimet"...


__________________
Nimetön

Päivämäärä: Sat Jan 7 10:40 2006

Olemme Kaimion kanssa tehneet jonkinverran yhteistyötä muutamien hevosten kanssa. Sama ehdollistaminen jota hän käyttää koulutuksessa toimii tietenkin myös afgaaneillammekin. Siitä voi löytää apua myös näyttelyihinkin. Kaimiosta tuli juuri ohjelma tv:stä, hänhän on niittänyt mainetta kouluttamalla mm. Poika ja Ilves-elokuvan ilveksen, Vr:n mainoksen kyyhkýt, viime jouluna pyörineen Soneran tv-mainoksessa esiintyneen poron joka tanssi ym.
Meillä oli kirjasta apua yhden afgaanin kanssa joka jalan katkeamisen vuoksi joutui paljon olemaan rauhassa. Se ei ollut pennulle ihan helppoa joten aivojumppaa haettiin Tuikun kirjan opeista. Suosittelen.


__________________


Virtuaalivinttari

Tila: Offline
Viestit: 668
Päivämäärä: Sat Jan 7 15:55 2006

Mistähän palkisesta tämä tanssiva poro on peräisin?
Epäilen "tanssimisen" aitoutta
Jo pelkkä ajoporoksi kouluttaminen vaatii monen vuoden työn...

Lisään vielä, että sillä mahdollisella tanssivalla porolla tienaisi isot rahat. Meilläkin olisi täällä muutama sata porotanssikoulun oppilasta valmiina tanssikurssille. Saatais turistien ilmeet kohdilleen kun parikymmentä poro tanssis rivissä

-- Edited by Rkola at 15:58, 2006-01-07

__________________


Vakiokuono

Tila: Offline
Viestit: 45
Päivämäärä: Sat Jan 7 19:43 2006

Joku yksilö saattaa varmasti olla niin sinnikäs että vetää myös kuonopannassa ja sellaiselle sitä ei tietenkään pidä käyttää. Meillä koira kyllä tajuaa sen verran ettei tee mitään yllätyshyökkäyksiä kun panta on päällä, siis toimii juuri niinkuin pitääkin eli ei vedä eikä riehu.Mitenkään muuten ei panta "rajoita liikettä"

__________________


Harjaan koiranikin hiirellä

Tila: Offline
Viestit: 1207
Päivämäärä: Sat Jan 7 22:07 2006

En ole koskaan suositellut kasvateilleni, enkä koskaan ole käyttänyt koirillani kuristavaa kuonopantaa. Mieluummin palvelukoiramainen ketju.
Kuonoa kuristava panta estää koiran hengityksen ja muutamissä
eläinlääkärijutuissa on sanottu että se on koiran kiduttamista.
Vedon estämiseen löytyy miljoona virikettä polun varrelta ja se,että koiran kanssa jutustellaan kävellessä, eikä niin, että koira menee ja omistajansa menee perässä ja kumpikin ajattelee eri asioita.
Olen musta- valkoinen tässäkin asiassa.

__________________
007


Moderator

Tila: Offline
Viestit: 4354
Päivämäärä: Sat Jan 7 22:35 2006

Nyt seuraa Tunnustus:
Mä olen käyttänyt Joosella kuonopantaa näillä liukkailla kelillä, ja vallan mainiosti on pelittänyt ja koira kulkee kuin unelma! Ihan on hengissä vielä ja happea saanut. Oikean kokoinen ja mallinen kuonopanta ei estä koiran hapensaantia ja suun saa auki apposen auki kunhan vaan käyttäytyy asiallisesti. Ja "tiukallakin" se panta on sen verran löysä että ei se kyllä kuonoa mitenkään kasaan purista, mutta pahimmat höyryt ja shäfereille yms ei-meidän-suosikeille osoitetut asiattomat kommentit jäävät melko vähäisiksi. Kovin pitkällä hihnalla en kuonopantaa kyllä käyttäisi, ettei koira pääse vauhdilla nykäisemään, mutta eipä tuo Joose ole kuonopannan kanssa mitään hepuliriekkumista yrittänytkään.
Tietty koiran saa tosiaan tuollakin vetämään jos sen sallii, eli samalla pitää vaatia sitä kunnon käytöstä ja löysällä hihnalla kävelyä.
Mutta kyllä on lenkit huomattavasti mukavampia kun voi rauhassa ja rentoutuneena kävellä ja palkita koiraa hyvästä käytöksestä sen sijaan että pelkäisi liukastumista ja joutuisi koko ajan koiraa komentamaan tai pysähtelemään jatkuvasti koiran vetäessä (sitäkin metodia on kokeiltu). Pienenpieni sormen koukistus riittää tarvittaessa muistuttamaan siitä, että remmi löysällä pitää kulkea minun tahtiini.
Toki myönnän, että parasta on opettaa se koira kävelemään kauniisti remmissä normaalilla pannalla, mutta meillä tuntuu tuo oppiminen olevan vähän hidasta... ehkä sekin päivä vielä koittaa!


__________________


Tehotassu

Tila: Offline
Viestit: 248
Päivämäärä: Sat Jan 7 23:10 2006

Tuota, ei kai kuonopanta kuitenkaan estä hengittämistä... Ainakin ne versiot mitä minä olen nähnyt ovat kuin hevosen suitset (vai mikä se nyt on, ilman sitä suuosaa kuitenkin) eli estävät vetämisen (tai ainakin hankaloittavat) mutta eivät hengitystä/suun aukaisemista hankaloita. Joka tapauksessa siis näen sen käytössä isoja riskejä mitä niskavammoihin tulee, en siis uskaltaisi käyttää. Ja rajoittaahan se koiran vapautta (esim. pään liikkeitä) että en näe sitä siinäkään mielessä koiraystävällisenä. Jotenkin säälittävää katseltavaa koira joka kulkee suitset päässä, jonkun verran niitä kaduilla kyllä kulkee.

Hengitystä vaikeuttaaa ainakin se kankainen kuonokoppa mikä estää suun aukaisemisen (alunperin kai ollut ainoastaan ell.n varustus mutta nykyään kai saatavilla muutenkin) ja jota jotkut kuulemma (toiselta palstalta luettua) käyttävät kämpän tuhoamisen estoon kun koira jää yksin. Se tosiaan vaikeuttaa tietenkin hengittämistäkin kun koiralla suu kiinni tai se saa suuta auki vain vähän. Sen kanssa ei pysty tietty edes haukottelemaan enkä uskalla edes ajatella mitä tapahtuu jos koira oksentaa... Kamala väline enkä ymmärrä mitä kotioloissa sillä kukaan edes tekee (poikkeuksena ehkä joku rescuekoira joka raivoisasti puolustaaa itseään hoitotoimenpiteissä ennenkuin on käsittelyyn saatu totutettua/loukkaantunut kipuinen koira ja hoitotoimenpidetilanne) ja miten sitä edes myydään vapaasti.

007.n ja navajo noir.n kanssa samaa mieltä että tietysti parasta on saada koira kulkemaan nätisti ilman apuvälineitä mutta meillä ainakin sen verran omapäinen otus että en ole ihan saanut sitä viimeisen päälle kulkemaan. Sillä meillä ollut tuo valjaskuuri välillä. Affulla kuureittain ettei turkki kärsi, muilla suosin useamminkin/koko ajan valjaita vaikka eivät niin vedäkään. Ihan perusvaljaista kyse. Vedonestovaljaita kokeilin vuosia sitten mutta en tykännyt kun ne sattuu kainaloon koiran vetäessä.

Täytynee lukea nuo kirjat, olen ollutkin niiden olemassaolosta tietoinen mutta en ole vielä saanut lainatuksi luettavaksi. Rugaasin (jos oikein muistan kirjoittajan) rauhoittavat singnaalit ainakin oli hyvä.

__________________


Admin

Tila: Offline
Viestit: 2606
Päivämäärä: Sat Jan 7 23:43 2006

Juu, täydennetääs vielä vähän ettei turhaan tule väärinkäsityksiä, eli vaikka olen tuon Rugaasin kirjan lukenut, niin ei meillä vaan todellakaan lenkkeillä missään armeijakurissa...!! Ihan uteliaisuuttani luin tuon läpyskän, ja ehkä siitä tarttui matkaan ennemminkin vaikutteita kuin mitään järjestelmällistä tapaa. Joskaan toistaiseksi en ole lenkkeilyä näiden kahden kanssa ongelmaksi/vaikeaksi/vaaralliseksi/jne kokenutkaan, eli ehkä tilanne on sikälikin vähän eri.


__________________
Nimetön

Päivämäärä: Sun Jan 8 15:16 2006

"Mistähän palkisesta tämä tanssiva poro on peräisin?
Epäilen "tanssimisen" aitoutta..."
Tuikku käyttää eläinten koulutuksessa ehdollistamista, eli samaa mitä käytetään naksutinkoulutuksessa. Tällä samaisella metodilla porokin on saatu "tanssimaan". Poro oli mainoksessa ihan aito, mainos kuvattiin Liljendalissa jossa eräs ystäväni oli mukana.
Naksuttimella voi korjata mm. sen että koira antaa tuomarin koskea, koira oppii olemaan pelkäämättä autoja ym. mielikuvitus taitaa olla rajana.
Kaimiolla on laaja kokemus eläintekoulutuksesta, hänhän kouluttaa jos minkäläisia eläimiä mainoksiin, elokuviin, näyttämölle ym. Toinen hyvä hänen kirja, samaisesta aiheesta on Hevosen kanssa.


__________________


Moderator

Tila: Offline
Viestit: 1604
Päivämäärä: Sun Jan 8 15:31 2006

Jos kiinnostaa nuo Tuiren koulutustavat, niin yksi viihdyttävä mutta informatiivinen kirja on kanssa hänen kirjoittamansa "Tuikun eläinkoulu". Siitä saa kanssa hyvän käsityksen noista naksutinkoulutusmetodeista ja niiden monipuolisuudesta. Suosittelen!

__________________


Harjaan koiranikin hiirellä

Tila: Offline
Viestit: 1207
Päivämäärä: Sun Jan 8 22:00 2006

Koulutustavat ovat varmasti Tuikulla oikeat, mutta kirjaan olin pettynyt, koska hiukan haiskahti omakehu ja esim Lapissa" joutui tyytymään samaan ravintolaan ja alueeseen koko viikon."
Kaikki kunnia kuitenkin koulutukselle, siinä hän on varmasti parasta lajia Suomessa, kenties kirjan toteuttamisen olisi voinut jättää jollekin muulle.
Mitäs minä, ikävä ihminen, olen arvostelemaan. Anteeksi.

__________________


Virtuaalivinttari

Tila: Offline
Viestit: 668
Päivämäärä: Mon Jan 9 14:02 2006

Tällä samaisella metodilla porokin on saatu "tanssimaan". Poro oli mainoksessa ihan aito, mainos kuvattiin Liljendalissa jossa eräs ystäväni oli mukana.

Nimetön; Olen ottanut ko.kouluttajaan yhteyttä ja pyytänyt häntä tulemaan meille ja valitsemaan poron ja opettaa tämä tanssimaan... Täytyy varmaan valita jo kesytetty poro, muuten tulee koparaa.
Mieheni perheellä on monien vuosien ajan ollut poroja ja poroja on koulutettu. Ihmettelen että tämä poron "tanssimisen" koulutus käy "ei-poronomistajalta/ei-poromieheltä" kätevämmin entä kuin poroammattilaiselta ajoporoksi kouluttaminen.
Mainoksen poro on joo aito mutta joo... Tanssi. Tai siis liikehtiminen.
En epäilekkään ko.kouluttajan ammattitaitoa.

Perheemme poroja on myös ollut mainoksissa ja käytetty kuvaksissa. Eläimen kuvaaminen on hankalaa. Ja siinä mennään poron mielen mukaan. Se on kuitenkin villieläin vaikkakin aidattu ja ruokittu. Ajoporokoulutus kestää 1-4 vuotta. Riippuu porosta. Sitä voisi kutsua ennemminkin "tanssiksi" kun poro kilostelee... Siinä on riemua mukana eikä meno ollenkaan "töki" niin kuin mainoksessa.

-- Edited by Rkola at 14:08, 2006-01-09

__________________
Nimetön

Päivämäärä: Mon Jan 9 14:49 2006

Viime viikolla tuli ohjelma Tuire Kaimiosta. Uskottava se on, että täti osaa eläimen ehdollistamisen. Ei kai hänen suosionsa olisi näin montaa vuotta jatkunut...? Toisilla se on verissä ja luonteessa.



__________________
Nimetön

Päivämäärä: Mon Jan 9 15:19 2006

Kuonopannan käyttäjille olen varannut aivan ihanan pehmeän silkkiliinan, jonka sidon ohjaajan nessun ja pään ympäri. Ja jokainen kerta , kun ko. ohjaaja kääntää päätään , aivan missä tarkoituksessa tahansa, vedän siitä ystävällisesti ja sitten mennään ihanassa järjestyksessä muita häiritsemättä ja osaavalta vaikuttaen. Ja kaikki on niin hyvin. Ei tarvitse aikaa tuhlata eikä vaivaa nähdä. Ei kai kukaan tosissaan usko, että ko kuonopanta toimii uskon ja toivon varassa. Kyllä siinä täytyy olla epämiellyttävä tilanne, että nuori koira ”rauhoittuu” taikaiskusta.
Hyvinhän ne toimii ne vetovaljaatkin, joissa erittäin kova muovinen, ohut nuora pistetään herkkien kainaloiden alta ja sitten vähän naruista vedellään. Näitä välineitä haluaisin aina testata koirien taluttajiin. Mutta mitäpä kukaan siitä, miltä elukasta tuntuu.
Koirilla, varsinkin nuorilla, on tapana olla uteliaita, nopeita, uhoavia, machoja jne. Aika ja päättäväinen, rauhallinen, toistuva oppi tuo aivan varmasti tulosta. Kaikki koirani (yleensä uroksia) ovat nuorena kuluneet ns. vetokoiraryhmään, mutta kukaan ei vanhempana. Itse käytän: pysähdys – ei vedä, juuri niin kauan, että menee jakeluun, myös se pelkkä - ei vedä. (muitakin yhteistyötapoja on) Niin ja tähän kuuluu vielä se, etten häpeä koiriani.
Kaikilla eläinkuntaan kuuluvilla, ihminen mukaan lukien, on vähän samanlaisia nuoruusiän temppuja. Katsotaan, kenen rahkeet kestää. Tappelua, juoksua, pissaamista, autolla ajoa, katolta hyppäämistä, somana olemista, olemista etevä koiran tai vastaantulevan ohjaaja, näitä pisaa .
Kaikille olisi kuitenkin tärkeää toisten laumatoverien tapaaminen ja jonkinasteinen elämän leikki. Siinä se sosiaalisuus kehittyy. Koirakoulussamme, ei ensikertalaiselle kuuluvaa pikku reaktiota lukuunottamatta, ole koskaan jäänyt kenellekään ns. rähinävaihdetta päälle. Siellä ne harrastavat kuviokelluntaa metsästyspystärit, afgaanit, kaukaasialaiset, sakut, ynnä muut mainetta omaavat. SIIS jos pitää jotakin ostaa, niin ostakaa oikeaa laatuaikaa koirallenne ja itsellenne. terv muru


__________________
Nimetön

Päivämäärä: Mon Jan 9 18:08 2006

Rkolalle: Hieno homma, Tuikku varmasti tulee...hänellä on varmasti tarve todistaa kuinka taitava hän on. Kerro ihmeessä miten koulutus sujui.
Mitenköhän miehesi perhe kesyttää poroja? Voi olla että minulla on aivan väärä käsitys asiasta, mutta eikö ne oteta kiinni ja pikku hiljaa totutetaan (lue:pakotetaan) sietämään kaikenlaista?
Tämä on tuttu ilmiö hevosmaailmasta myös. Sen verran voi etukäteen kertoa että Tuikun työskentely ei perustu pakottamiseen missään vaiheessa.
Ollessani erään naksutinkouluttajan luennolla, hän aloitti luentonsa lyömällä vetoa siitä että saa viiden minuutin sisällä opetettua erään miehen yleisön joukosta taputtamaan käsiään naksuttimella, ilman että hän sanoo sanaakaan. Kyse oli vain psykologiasta ja oikeasta ajoituksesta, eikä siihen tainnut mennä edes viittä minuuttia...

__________________


Harjaan koiranikin hiirellä

Tila: Offline
Viestit: 1207
Päivämäärä: Mon Jan 9 18:31 2006

No niin.
On turha kiistellä asioista, joilla on monenlaisia oikeita tapoja.
Varsinkaan nimettömänä.
Eiköhän tuo Kaimio ole nyt elefantteja kouluttamassa, ellei jo ole tullut pois.
Hinta taitaa hänellä olla melkoinen kouluttajana.
Pehmeää koulutusta ja makupalalla leikittelyä voi jokainen harrastaa kotonaan ja kaikilla eläimillä.
Tosiasia vain on, että joillakin ihmisillä on ote eläimiin erilainen kuin toisella. Ja kun tätä taitoa vielä kehitetään syntyy tähtiä. Samoin kuin laulunlahja, piirtämisenlahja, mäkihyppy. Ja myös koiranäyttely.
Lahjat on annettu johonkin jokaiselle. Sitten harjoittelulla ja itsensä kehittämisellä pääsee pitkälle. Se riippuu ihmisen luonteesta myös.
Ja eläimen.
Olettehan huomanneet kuinka eläimemme myös kouluttavat meitä, ihan satasella.

__________________


Virtuaalivinttari

Tila: Offline
Viestit: 920
Päivämäärä: Mon Jan 9 19:27 2006

Yhtään väheksymättä Kaimion taitoja, olen kuitenkin sitä mieltä, että suuri osa ihmisistä osaa käsitellä ja "kouluttaa" eläimiä. Niin lemmikkejä kuin hyötyeläimiäkin.
Sotien jälkeisinä pulavuosina oli miltei joka talossa jonkinlaista eläinkasvatusta kotitarpeiksi. Meillä oli kanoja, vuohia, lampaita ja kesäpossu.
Niitä oli niin vähän ja elivät omakotitalon pihapiirissä, joten ne kaikki kesyyntyivät ja oppivat erilaisia temppuja. Kiintyivät myös ihmisiin aivan toisin, kuin suurtiloilla ja kanaloissa.
Minä olin pikkutyttö ja opetin erään possun tosi taitavaksi. Käytin sen opettamiseen karviasmarjoja, joilla sain sen istumaan käskystä, seuraamaan, hyppäämään ym. hauskaa.
Naapurisamme oli myös possu, joka jaksoi haukotella ja levitellä suutaan aina uudestaan ja uudestaan, niin kauan, kun naapurin täti jaksoi ihmetellä sille, kuinka mamman potsi on niin väsynyt.
Kauheata vaan oli, että nämäkin possut elivät vain keväästä jouluun

Myös kanat ovat paljon viisaampia ja oppivaisempia, mitä uskoisi. Vuohista puhumattakaan. Uskon, että porokin on koulutettavissa, vaikka kyseisestä tanssimainoksesta olen sitä mieltä, että kuvamanipulaatiolla ja toistolla on saatu siihen vähän lisäefektiä.
Kirstin kanssa samaa mieltä, että joillakin ihmisillä on parempi taito saada kontakti eläimeen, oli se sitten villimpi tai kesympi eläinlaji. Tämä taito on Kaimiolla kiistatta, mutta olen sitä mieltä, että sitä taitoa on monilla muillakin, vaikka eivät ole siitä ammattia kehitelleet. Äitini oli taitava eläinten käsittelijä,hänen apuaan tarvittiin usein naapureissa.

Ja kyllähän näitä "koirakuiskaajia" on näissä meidän koiraporukoissammekin nähtävillä. Yhteistyö eläimen kanssa on aina molemmin puolista.

__________________
007


Moderator

Tila: Offline
Viestit: 4354
Päivämäärä: Mon Jan 9 19:38 2006

Niin no, välineen kuin välineen hyöty ja järkevyys riippuu siitä, miten sitä käytetään. Eli mielellään oikein. Kuonopanta(kaan) ei missään nimessä sovellu kovakouraiseen käteen tai ilman ajatusta käytettäväksi.

Katselin eilen agilitytunnille kävellessämme Joosen olemusta ja toimintaa. Siinä hän käveli kuonopanta päässään löysällä hihnalla milloin edessäni, milloin sivulla, milloin takana. Löysällä hihnalla. Pää pyöri milloin mihinkin, mutta ihan Joosen halun mukaan. Välillä Joose pysähtyi haistelemaan viimeisiä uutisia. Pysähdyin silloin toki minäkin. Sitten kun jutut oli luettu sanoin "mennään" ja matka jatkui, yhteistuumin. Kun koira tuli vastaan, pyysin Joosen sivulle ja sanoin että nyt ohitetaan nätisti. Sekin sujui meidän molempien mielestä hienosti, ja annoimme itsellemme kehut (Joose sai lisäksi nakinpalan, minulle ei maistunut...). Ihan viimeisillä kymmenillä metreillä piti ottaa pari pysähdystä kontaktin kera, kun määränpää häämötti ja innostus perille pääsemiseen kasvoi ylivoimaiseksi.

Agilitypaikkaan saavuttuamme otin kuonpannan pois, jätin puolikuristavan vinttaripannan joka on käytössä omaa vuoroa odotellessa. Suurin osa koirista olikin jo tuttuja affekavereita, mutta vastaan tuli myös poislähteviä väärärotuisiakin. Joille ei tarvinnut sanoa yhtään mitään. Siinä vuoroamme odottellessamme harjoittelimme paikallamakuuta, istumisia, kontaktia; kaikkea mukavaa. Ja sitten omalla vuorolla ihan ilman hihnaa tai pantaa radalle agilityn hurmasta nauttimaan. Tällä kertaa ei tarvinnut ottaa yhtään afgaanihepulia eikä muita ylimääräisiä kurveja, niin kivaa oli esteiden suorittaminen joulutauon jälkeen. Ja enimmät hepulitarpeet oli purettu perjantaina ja lauantaina koirapuistoissa, kaikenlaisten kaverien kanssa. (Kiitos muuten Lillille, jonka kutsu Loppiaisjuoksuihin puistoon oli tuonut paikalle ainakin 12 eri-ikäistä afgaania, jos oikein laskin! Ja olihan lisäksi jokunen muu muun rotuinen karvaturri).

Meille sitä laatuaikaa on ihan rahalla ostettu mm. agilitystä, arkitottiksesta ja naksutinkoulutuksesta, jonne juuri kohta suuntaamme. Ja jossa toimitaan ilman kuonopantaa ja ilman pörinöitä. Lisäksi mukavia hetkiä koetaan koirapuistossa kavereiden kanssa temmeltäessä. Vielä ei ole (onneksi!) tullut eteen koiraa, jonka kanssa olisi tarvinnut tapella, moneen erirotuiseen, - kokoiseen ja -ikäiseen turreen on sen sijaan tutustuttu. Mutta siinä sivussa helpotamme elämäämme kyllä myös kuonopannalla, jonka avulla parannamme tuota hihnakäyttäytymistä, pehmeisiin koirankoulutusmetodeihin pohjaavan koulutusohjaajan kehoituksesta. Kyse ei siis ole mistään murkkuikäisestä energiapommista, vaan 4-vuotiaasta aikuisesta koirasta, joka mm. näyttelykehässä osaa käyttäytyä hihnassa kauniisti ja hyvällä kontaktilla, mutta jonka kanssa pysähtymis-, suunnnanvaihto-, ym tekniikat eivät ole syystä tai toisesta lenkillä toimineet. Vielä. Vaan uskon kyllä vakaasti että toivoa on, sillä nyt voimme lenkillä rauhassa keskittyä siihen oikein toimimiseen ja siitä palkan saamiseen. Ei ole tarkoitus mennä posottaa tuo päässä loputtomiin, vaan saada aikaan muutos. Parempaan. Ja toivottavasti pysyvästi. Amen.

Kaimioon en nyt sitten ehdikään ottamaan kantaa, on aika lähteä naksuttelemaan

__________________
Nimetön

Päivämäärä: Mon Jan 9 20:55 2006

Siitä olen Kirstin kanssa samaa mieltä että eläimet ovat erittäin taitavia kouluttamaan meitä ihmisiä ilman että edes huomaamme. Muistan erään tapauksen missä eräs nainen asui niin että hänen asuntonsa sijaitsi hevostallin yläkerrassa. Joka yö hänen hevosensa alkoi aamuyöstä potkia tallin seinää eikä rauhoittunut ennenkuin nainen nousi sängystään ja kävi heittämässä hevoselle tukun heinää. Tämä kuitenkin ajanmyötä alkoi käydä raskaaksi koska nainen ei meinannut enään saada kiinni unenpäästä käytyään yöllisellä tallireissullaan. Hevonen oli siis kouluttanut omistajansa antamaan heinää juuri silloin kuin hevonen halusi.
Nainen vihdoin kääntyi erään "koirakuiskaajan" puoleen josko hänellä olisi mitään kokemusta hevosista ja osaisi ehkä auttaa. Niimpä nainen sai ohjeen seuraavanlaisesti: Pakkaa laukkusi ja sovi jonkin tuttavasi kanssa että voi yllättäen keskellä yötä saapua nukkumaan heidän sohvalleen jos tarve vaatii (?). Sitten seuraavan kerran kun hevonen alkaa aamuyöllä potkia seinää otat laukkusi, juokset alakertaan (jolloin hevonen huokaisee jo helpotuksesta kun kuulee "aamiaisen" olevan tulossa) mutta juoksetkin ulos talosta ja kaasutat autolla tiehesi.
Tällä menettelyllä hevonen hiljeni ajanmyötä ja naisenkin yörauha palasi.

Totta on että monilla on taito käsitellä monenlaisia eläimiä. Ongelma tänäpäivänä vain on että meillä on kiire saada kaikki nyt ja heti. Kiire ei sovi eläimen kanssa työskentelyyn, silloin häviää kyky nähdä reaktiot eläimessä ja palkita jo siitä pienestä ajatuksesta sinnepäin miten haluamme sen toimivan.

Tapoja tehdä asioita on monenlaisia. Kukaan tuskin on oikeutettu sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin. Itse olen joutunut etsimään pehmeämpiä koulutustapoja siksi että vanhoilla tavoilla olen joutunut liian monta kertaa vaaratilanteisiin.

Mitä tulee näihin vanhoihin eläinten käsittelytapoihin, mistä Fatima kirjoitti, voin sanoa että varsinkin hevostenkäsittelyssä oli paljon väkivaltaa. Jos hevonen tai mikä tahansa muu eläin ei sopeutunut siitä hyvin nopeasti tuli entinen. Myös vaaratilanteita sattui paljon, kuten tietysti vieläkin.


__________________


Virtuaalivinttari

Tila: Offline
Viestit: 668
Päivämäärä: Mon Jan 9 20:58 2006

Mitenköhän miehesi perhe kesyttää poroja? Voi olla että minulla on aivan väärä käsitys asiasta, mutta eikö ne oteta kiinni ja pikku hiljaa totutetaan (lue:pakotetaan) sietämään kaikenlaista?

Kyse on kuule ihan oppimisesta. Porot kesytetään meillä samalla tavalla kuin muutkin poronomistajat kouluttavat. Toivon kyllä että ko.eläinkouluttaja tulee meille. Mielenkiinnolla odotan tätä tanssitunnin toteutumista.
Jos kiinnostaa saada faktaa poronkesyttämisestä ja kuinka paljon poronhoito vaatii aikaa, niin meneppä paliskunnan nettisivuille. Taikka tuleppa keväällä tänne pohjoiseen katsomaan miten poroammattilaiset touhuavat villien porojen kanssa. Siinä ei hirveästi jää aikaa että joka poron kouluttais millään ehdollistamisella ja nameilla...
Kuten sanoinkin, en epäile hänen koulutus tapoja. Kyse onkin vain siitä mainoksesta, jossa on poron liikkeitä mielestäni tietokoneella härkitty.
Toivonkin että myös poronomistajien ammattitaitoa et epäkunnioittaisi. Ja jos mainokseen olisi saatu esim. meidän Kuura poromme tyyli kilostella niin siinä ois tanssi ollut ilman mitään tietokone härkkejä.



-- Edited by Rkola at 21:05, 2006-01-09

-- Edited by Rkola at 21:06, 2006-01-09

__________________


Virtuaalivinttari

Tila: Offline
Viestit: 668
Päivämäärä: Mon Jan 9 21:24 2006

Laitan pisteen tälle asialle omalta osalta.
En viitsi alkaa nimettömän kanssa tinkaamaan poronkoulutuksesta siitä mikä poronomistajille on selvää pässin lihaa. Tyhmä olisin jos en kunnioittaisi eläinkouluttajan taitoja. Mutta kun en ole
Kyse olikin tässä jutussa vain siitä että mielestämme sitä poron liikehdintää on härkitty tietokoneella.

Jahas, menenpäs tekemään porovoileipiä. Ne kun on niin hyviä teen kanssa näin iltaisin



__________________
Nimetön

Päivämäärä: Mon Jan 9 21:36 2006

Antaa olla minunkin osaltani, Tuikku varmasti kertoo saapuessaan mainoksesta lisää, tiedän vain että poro on opetettu siirtelemään etujalkojaan kuten mainoksessa, mutta mitäpä asiasta vänkäämään. Lisäämpä vain vielä että olen opettanut hevoseni espanjalaiseen käyntiin, joka asiaan tuntemattomille on sellaista missä hevonen nostaa merkistä haluttua etujalkaa suoraksi eteen...hohhoijjaa liian vaikeaa selittää joten antaapa olla.
Porot tuntuvat aina nostavan tunteet pintaan oli aihe mikä tahansa..
Josta tuli vielä mieleen että Oitin seudulla liikkuu poro vapaalla jalalla, kenen lienee, joulupukilta jäänyt?

__________________
Nimetön

Päivämäärä: Mon Jan 9 21:53 2006

ei pidä olettaa että ihmiset eivät tiedä asioita... espanjalainen käynti on tuttu juttu.
lähimmäisen kunnioitus kehiin.

__________________
Nimetön

Päivämäärä: Mon Jan 9 22:00 2006

Oiti? Onko tämä seutu hämeenseudulla?
Silloin kysessä on 99% varmasti metsäpeura, sillä poronhoito alue loppuu jo Kajaanin tietämille. Jos on tarkkasilmäinen niin katsoo korvia. Jos on "ehyet" korvat niin on peura. Jokaiselle porolle nimittäin tehdään korvamerkki.

__________________


Virtuaalivinttari

Tila: Offline
Viestit: 668
Päivämäärä: Mon Jan 9 23:13 2006


Nimetön kirjoitti:

Porot tuntuvat aina nostavan tunteet pintaan oli aihe mikä tahansa..




Kirjoitan nyt kaikella kunnioituksella kaikkia kohtaan.
Nimetön, olisi rohkeaa tulla esiin.
Ja tämä homma; Se että olen sitä mieltä että poromainos oli tietsikka juttu on mun mielipiteeni. En ole missään vaiheessa epäillyt eläinkouluttajan taitoja. Mutta se, että tiedän ja näen päivittäin poroja ja olen ollut seuraamassa kouluttamista niin sitä ei millään naksuttimella tehdä porolle. Toivottavasti ko.eläinkouluttaja tulee meille. Olen kutsunut hänet, ihan totta. Laitamme eläinkouluttajan ja poron kirnuun ja naksuttelemaan vaan. Jos tämä toimii niin sittenhän poronomistajien kannattaa ehdottomasti siirtyä naksutinkoulutukseen. Sikälimikäli jos se olisi toimivaksi osoitettu, sitä olisi tehty jo kauan aikaa.

Poronkoulutus/poroelinkeino ei ole eläinrääkkäystä. Eikä poronpakottamista tapahdu ollenkaan niin miten annoit kaikkien ymmärtää. Onko se sitten oikein että lehmän pää navetassa laitetaan kahden rautatangon väliin ja annetaan kököttää paikallaan talvet? pihattoja on joo joissakin paikoissa. ja karjaelinkeinosta en tiedä oikein mitään, joten en ala puhumaan enempää kun ei ole faktaa. Porot saavat vaeltaa melkein vuoden ympäri vapaana metsässä. Ja silloinkin kun ovat kotona aitauksissa, tilaa on silti. Erotuksissa tilat ovat ahtaammat koska porot on helpompi ottaa kiinni. Koska tuota tapahtumaa ennen ainakin meidän palkisessa miehet keräävät porot kävellen yhteen tokkaan. Apuna porokoira ja/tai joskus mönkijä. Talvisin kelkka toimii apuna.

Tunteet eivät todellakaan nouse aina pintaan kun puhutaan poroista. Oletankin että olet ollut ennenkin tällä palstalla keskustelemassa poroista ja koirien irtipidosta. Sielläkin sanottiin melko pahasti, leimaten poromiehet mahdollisiksi armottomiksi koirientappajiksi ja että heidän kanssaan varmaankin tulee ongelmaa.Toki poronomistajat pyrkivät tavalla tai toisella suojelemaan porojaan. Sekään ei hirveästi auta asiaa jos yleistetään. Mutta tosi on että metsästysviettistä koiraa ei kannate ainakaan poronhoitoalueella pitää irti. Jos sinulla olisi elinkeino ja joku haukkuisi ja arvostelisi sitä taukoamatta niin totta vie kerrot totuuden että missä mennään ja oikaiset väärinkäsitykset! Se miten ihmiset reagoi ja kertoo asian on jokaisen henkilökohtainen reaktio. Syy moisiin tunteenpurkauksiin voi olla myös siinä, miten asia ilmoitetaan/kerrotaan. Käyttäytymistä puolin ja toisin niin tunteenpurkauksilta varmasti vältytään.
Jos täälläkin jokin ihminen soittaa poroista poromiehelle aloittaen asian näin "ne saatanan porot on häivyttävä pellolta..." ei varmasti saa kuin luurin korvaan ja uuden yrityksen ilmoittaa asiasta nätimmin. Ja kun poronhoitoaluella asuu niin voipi olla että joskus saattaa joku poro näkyä omalla pihalla. Ja sitten kun poroilla on yleensä samat laidun paikat niin miksi rakentaa taikka muuttaa sellaiselle alueelle jossa porot toikkaroivat ruokaa etsiessä. Ei ne porot huomaa että, aijaa, tämä on noiden piha, ei me tässä saada olla. Siis jos jollakin ahdistaa porot niin paljon.

Poronhoitoalue loppuu Kajaanin kohdalle, suurinpiirtein. Tarkan selostuksen saa paliskunnalta ja netistä googlettamalla. Sen etelämpänä on esiintyy metsäpeuroja, jotka muistuttavat poroa.

Edelleenkin kyse oli siis mun mielipiteestä poromainokseen.

Niin, kaikki me ollaan niin erilaisia.
Kaikki me tehdään eri juttuja elääksemme.
Ja jokaisella meistä on ammattitaitomme ja minä osaan kunnioittaa sitä.
Minäkään en ole poroammattilainen läheskään, kerroin vain sen minkä olen oppinut. Virheistä voi ilmoittaa, olen aina halukas oppimaan jotain uutta hyödylistä tästä asiasta. Vaikka toisaalta, minulla on hyviä opettajia täällä kotona ja töissä.

Kiitos ja hyvää yötä. Aamulla poroja ruokkiessani juttelen niille, en naksuttele. Petteri poro nuuhkii aina naamani kun kyykistyn lähelle. Ihan oikeasti, se on Petteri. Ihana ja hyvä poropersoona



-- Edited by Rkola at 23:15, 2006-01-09

-- Edited by Rkola at 23:17, 2006-01-09

-- Edited by Rkola at 23:29, 2006-01-09

__________________


Admin

Tila: Offline
Viestit: 2606
Päivämäärä: Mon Jan 9 23:41 2006

Noniin, nyt on tainneet hieman sekoittua vetävät porot ja naksuvat afgaanit, eikunsiis...

Joten josko palattaisiin tämän otsikon alla taas takaisin aloittajan hyvään aiheeseen, kun vielä afgaanikeskustelun puolella kirjoitellaan - kiitos!

-ylläpito


__________________
1 2  >  Viimeinen»  | Sivu yhteensä 2 sivusta  sorted by
Pikaviesti

Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi pikaviestiä

Post to Digg Post to Del.icio.us